You'll be with me like a handprint on my heart

Tää hyvästien jättäminen on maailman vaikeinta. Ja ihan hirveetä ku oon niin huono itkemään näissä jutuissa, ni mua itkettää ihan hirveesti mut se itku vaan patoutuu jonnekin syvälle sisälle eikä tuu ulos... Oon nyt joutunu hyvästellä suvun, opettajat, suurimman osan kavereista ja host siskon. En os ikinä kuvitellukaan et tästä tulee näin vaikeeta. Ajattelin et on vaan ihana päästä kotiin, mut tää täältä lähteminen sattuu ihan hirveesti. Eniten tuun ikävöimään mun parhaita kavereita ja mun kuoroa. Sit tottakai host perhettä myös, ja koko Amerikkaa. Sen vaan sanon, että pakko tänne on päästä joskus takas moikkaamaan. Ainoo syy miks en nyt pillitä kaveeiden kanssa on se, että lupailen kaikille et tuun takas jo ens vuonna. Sormet ristissä!

Ei tässä muuta paitsi ihan jumalattoman haikeita fiiliksiä, vaikka huomenna kutsuuki Cali mamsun ja Arin kans. En osaa sanoo muuta kun et tää koko vaihto on vaikein asia mitä oon ikinä tehny.

"Exchange is not a year in your life. It is a life in one year."

Poistin tosiaan tän blogin kaikilta nyt viime kuukausiks, koska en oikeen jaksanu kirjotella ja tuli muuta hässäkkää siinä kans blogin kanssa mut ei siitä nyt enempää!

Halusin vaan kirjottaa nyt kun mul on siis enää tasan viikko siihen, että nään äitin ja Arin tuolla Phoenixin lentokentällä. Sen jälkeenhän tää vaihto on periaatteessa ohi, koska oon oman perheen kanssa ja lähetään tästä sit vaan lomailee. Kouluu on jäljellä yheksän päivää. En tiiä mitä mun pitäis ajatella. En pysty käsittää miten tää vuos on menny näin nopeesti. En ymmärrä, että tää on jo ihan kohta ohi.

Vaikka mun tapauksessa tää nyt onkin ollut enimmäkseen kotona makaamista eikä niinkään kavereiden kanssa hengailuu, oon siitä huolimatta saanu täältä ihania ystäviä, enkä tajuu vieläkään etten muka nää suurinta osaa niistä enää kahen viikon päästä? Musta tuntuu, että mun tunteet ei oo ikinä ollu näin sekasin. Ku tottakai se on ihana nähä kaikki kaverit Suomessa ja palata sinne normaaliin elämään ja normaaliin kaveripiiriin ja normaaleihin ongelmiin. Mutku en osaa välittää siitä just nyt. Enkä kummiskaan tunne mitään lamaannuttavaa surua lähteä täältä. Osa musta on helpottunu päästä täältä pois ja toinen osa haluis jäädä. Välillä suutun ittelleni, et miks ees tulin tänne, ku välillä tuntuu et täst oli enemmän haittaa kun hyötyä, mut sit ne hyvät hetket tulee ja tajuun miten paljon paremmin ymmärrän maailmaa nyt, miten paljon oon kasvanu ja miten paljon mun mielipiteet joistain asioista on muuttunu parempaan päin. En siis kadu, että lähin. Mut tää on helposti vaikein kokemus, minkä oon ikinä kohdannu.

Ja kukaan ei voi ymmärtää miltä musta tuntuu. Tottakai toiset vaihtarit voi jakaa samanlaisia tunteita, mut kukaan ei voi tietää millanen mun vuos oli ja miten se muutti just mua. Sen takii tätä tekstiä voi olla tosi vaikeeta ymmärtää, mut halusin vaan jakaa tuntemuksia varsinki jos joku on kiinnostunu vaihtoon lähtemisestä.

Kohta oon jo kotona ja pitää taas totutella siihen normaaliin Suomi-elämään. En tiiä millasta onki taas olla itsenäinen ja tehä mitä huvittaa. Soitan ekana viikkona äitille varmaa kymmenen kertaa päivässä et "hei saanko kävellä alepaan.." Sit en tiiä millasta tulee olee mennä takas kouluun. Ja vielä kouluun, jossa en ookkaan enää samalla luokka-asteella mun kavereiden kanssa. En oo mukana niiden abi-jutuissa vaikka kuinka tuntisin itteni kuuluvan sinne. En varmaa kertonukaan täällä puolella, mutta sain myös kesäks mun ensimmäisen työpaikan, eli vielä lisää uutuuksia elämään. Hassua, että vaik oon eläny Suomessa 17 vuotta, tuntuu ku tulisin takas ihan uuteen paikkaan taas. Sekin on hassua, miten musta tuntuu että tuun Suomeen sellaseen ihanan vapaaseen, itsenäiseen ja huolettomaan ympäristöön, vaikka oon asunu vuoden "vapauden maassa". Haha.

En oo vielä oikeen osannu tuntee mitään siitä, että jätän kaverit tänne. En oo itkeny tai oikeestaan ees puhunu asiasta paljoo. Nyt ku aloin jaella kutsuja mun farewell partyihin ni tajusin vasta, et kyllä näilläki varmaan mua tulee ikävä, ku pari kaverii alko nyyhkyttää kun annoin kutsun. Tottakai aina voi puhuu siitä, et tuun takasin moikkaa näitä ja et jotkut tulis moikkaa mua Suomeen, mut kuinka usein toi sit oikeesti tapahtuu, ja eihän se enää sillon sama asia oo? En tiiä, must tuntuu et ne fiilikset iskee sit parina vikana päivänä. Tällee tää meni mulla tänne lähettäessäki. Kaverit oli itkeny jo kuukausii aikasemmin ku lähin, mut itteltäni se itku tuli vasta sillon päivää ennen lähtöä. Enköhän mäki sit viimesellä kuorotunnilla viimeistään pillitä oikeen urakalla. Välillä oon niin innoissani menossa takas Suomeen, välillä haluisin jäädä tänne, välillä en jaksa välittää mistään, ja välillä kaikki tunteet tulee samaa aikaa, niinku varmaa nyt tässä kirjottaessa. Ehkä se on helpompi mulle vaan olla miettimättä ja pitää ne tunteet sisässä niin pitkään kunnes ne tulee tulvimalla ulos hahaa.

Okei huijasin aikasemmin, kyl mä tälle biisille aina pillitän koska sanat + mun kuoro esittää Wicked-biisejä vikassa konsertissa + tää on meijän senioreiden lähtöbiisi, joten miksei munki. Yhyy.

En tiiä oliks tässä tekstissä taas mitään järkee, mut tälläset fiilikset ku kaks viikkoo jäljellä Arizonassa!

Pusuja, nähään kohta ♥

Musikaalia, lätkää ja vähän muuta..

Täs ois nyt aika surkeet kuvat mun ja mun kavereiden rooliasuista. Ollaan siis väsäämässä Bye Bye Birdie koulumusikaalia, joka kertoo teini-ikäsistä pikkukyläläisistä ja tosi himotusta poptähdestä. Heti ku tajusin, että täs pitää ihkuttaa jonkun julkkiksen perää ni en kyl ois voinu parempaa musikaalia mulle keksii hahaha. Ei siitä sitten sen enempää... Mut siis treenaillaan 1-2 kertaa viikossa ja ekat esitykset on huhtikuussa!

Tää viikko on ollu varmaan yks parhaista viikoista koko vaihdon aikana. Ilma lämpenee kokoajan, tänään päästiin +28 asteeseen. The perks of being an Arizonian hahaha! Maanantain ja tiistain yheltätoista alkavat koulupäivät ja perjantain yheltätoista loppuva koulupäivä tuli kyl tarpeeseen. En tiiä miten jaksan koko ens viikon ku on ihan vaa normaalit päivät eikä mitään erityistä tekemistä..

Torstaina meitä kutsuki sitten Ainon kans NHL peli Minnesota Wild - Phoenix Coyotes. Toi oliki sit mun ihka-eka lätkäpeli livenä, ja meil oli Ainon kans niin hauskaa koko ilta ja se koko fiilis oli vaan ihan mahtava. Otettiin mukaan (obviously) Suomen lippu kannustamaan Granlundia, Koivua, Bäckströmiä ja Korpikoskea! Heiluteltiin sitä sit ihan jokapuolella ja päädyttiinki yhes kohtaa siihen isolle ruudulle keskellä areenaa!! Sit ku otettiin se lippu tauoilleki mukaan ni ihmiset vaa huuteli meille FINLAND ja et näki meijät siin screenillä ja yhet otti meist kuviaki hahaha, saatiin meki meijän 15 minutes of fame hahaha. Saatin me sit muutamille suomalaisillekin jutella, jotka oli samassa pelissä. Mutta siis fiilis oli kyl sanoinkuvailematon. Tästä sitte vielä nopeesti varaamaan lippuja toiseen peliin!

Perjantaina tosiaan half dayn jälkee aloin laittaa itteeni valmiiks meijän koulun morp-tansseihin, jotka on siis 'takaperin' prom eli tytöt kysyy poikia ja puetaan suht arkiset vaatteet. Mul oli kyl ihan sairaan hauskaa tuollaki parin kaverin kanssa. Tanssin koko kolme tuntia siinä ihan kaijuttimien vieressä, ni sil sai kyl jo lihakset kipeeks ja korvan melkeen vuotamaan verta. Se kans vähän häiritsi silmiä ku useimmilla jenkeistä on vaan yks tapa tanssia, ihan sama mitä musiikkia soitetaan. Ne siis hinkkaa omia peppuja toisiinsa sellasella jonossa, eli grindaa. Mut hei kukin tyylillään... ANYWAYS oli sairaan hauska ilta!

Lauantaina meitä ootti Fashion Square Mall, joka oli ihan sairaan iso. Päästin sinne vähän ennen ku kaupat aukes, ja sit päätettiinki mennä eka leffaan ku oli niin paljon aikaa. Katottiin Safe Haven, joka on Notebookin tekijöiltä. Olin halunnu nähä sitä jo sika pitkään, mut vaikka se hyvä oliki ni ei kyl vetäny vertoja Notebookille <3 No sitten päästiin shoppailemaan pariks tunniks ja oli taas ihana päivä. Tää viikko on vaan ollu ihanaihanaihana. Toivotaan että ihanuus jatkuuuu! Pusuja ♥

Plääääääääääääh.

Heh mihinkäs se kirjottelu taas jäi... Varotan et tää teksti tulee olee ihan raakaa väsyneen tytön kirjottelua, ilman kuvia tai mitään. Hehee. En jaksa nykyään kyl tehä yhtään mitään, mihin pitäis todellakin saada joku muutos. Kouluun meen vaan siks et on kiva nähä siel kavereit ja hengailla. Oon ehkä alkanu ottaa ton koulun vähän turhanki chillisti, mut sit toisaalta mielummin chillaan nyt ku en tosiaan sitä credittiä saa, ku sit Suomessa ku pitää oikeesti opiskella. Nää päivät menee taas vaan vähän tyhjinä ohi ku odotan kaikkee niin paljon. Ootan et lähetään kuoron kans 15 päivän pääst Californiaan ja ku lähetään host mamin ja sisin kans San Diegoon Spring Breakilla.. Sit suurimpana mielessä on se ku äiti ja Ari vihdoinki tulee tänne ja saan näyttää tätä paikkaa niille ja mun kavereita ja sit lähetäänki yhessä sille road tripille. Can't wait!

Täällä oleminen on ollu nyt ihan sairasta vuoristorataa tunteitten kannalta, koska välillä otan maailman pienimmät jutut itteeni mitä täällä käy ja valitan kaikille et haluun vaan kotiin.. Sit taas hetken pääst kaikki onki iha ok, ja varsinki ku hengaan kavereitten kanssa ni tuntuu ihan sika pahalta et oon jo matkan loppusuoralla. En vieläkään oo pystyny ihan kamalasti kavereittenkaa hengailee, mut nyt kahtena viimesenä viikonloppuna oon ollu mun täkäläisellä parhaalla kaverilla yökyläilee, ja sen veljen poika ja tyttö kyselee kokoajan millon tuun taas uudestaan. Ne on varmaan yhet söpöimmistä kakruista mitä oon ikinä tavannu, enkä pääse siitä yli miten söpön kuulosta se 4-vuotiaan englannin puhuminen on.

Täl viikolla nää kaks ekaa päivää oli mulle late startteja, eli koulu alko vasta 11:15. Mun puolesta toi vois jatkuu koko loppuvuoden :D Olin niin pirteenä aina ylhäällä jo joskus 8-9 aikaa, ja sit sai vähän hengailla ja sit lähtee kolmeks tunniks kouluun. Ah. No perjantaina on viel half day, josta oon kans tosi ilonen koska ei tosiaan toi koulu ihan hirveesti maistu. Torstaina suunnataan sit Ainon kans Minnesota - Phoenix peliin kattomaan ihanaa Mikkee, ja perjantaina pääsen tanssimaan piiiitkästä aikaa ku meijän koululla on morp, joka on siis prom takaperin; tytöt kysyy poikia, pukeudutaan arkisesti tai ihan hullusti ja reivataan kunnolla. En malta oottaa ku homecomingeiski oli niin hauskaa! Lauantaina kutsuu jättiostari Fashion Square Mall, jossa on ihan törkeesti ihania kauppoja ja sain viel ottaa Hannahinki mukaan. Luvassa siis täydellinen loppuviikko.

Nyt meen nukkuu tai muuten kuolen huomenna ku on taas normaali päivä koulussa... Heissulivei!

Happy single awareness day everyone...

Hyi kamala minkälaiset pölypilvet nous ilmaan ku puhalsin kameran puhtaaks... En oo siis kauheesti tainnu koskea tohon järkkäriin viimeaikoina, niinkun blogin kuvistakin on varmaan huomannut. Nyt oli pakko kuvailla uudet rakkaudet, nimittäin nämä.



Kävin keskiviikkona laitattamassa siis kauan kaivatut ripsienpidennykset, ja vaikka jännitti ni eihän siinä mitään sen ihmeellisempää oo. Taisin jopa nukahtaa siinä tunnin aikana mikä noitten laittamiseen meni. Vähän tuntu omituiselta avata silmät sen laiton jälkeen.. Mut oon ihan rakastunu näihi, (vaikka itse sanonkin heh heh.)

Eilen turhautti ihan sikana ku tuntu et kaikki suunnitelmat tältäki viikolta peruuntuu. Aamulla heräsin sitten masentavaan massiiviseen jenkki-ystävänpäivään, kun kaikki pojat kanto tytöille kukkia, nallekarhuja, suklaata ja ties mitä. Istuin siinä sitten aamuäreänä mun ihanan gay-best-friendin kans ja kirosin sille miten vihaan tätä päivää. Päivä ihme kyllä kummiski vaan parani ja parani, kotona mua odotti sitte iso karkkikimppu host vanhemmilta, paketti Suomesta, ja ihanan innostuneet wanhojen jännittäjät. Myönnän et oon itekki vähä jännittyny teijän kaikkien puolesta!





Viikonlopun suunnitelmissa ois sit huomenna Ainon synttärit, lauantaina Hannahille piiiitkästä aikaa yökyläilee ja sunnuntaina sovittelee vähän musikaalivaatteita. Maanantai on meil myös vapaapäivä, mut sen taidan ihan vaan chillailla kotona. Vois vaikka skypetellä kotiin tai jotain. Haluun vaan mun omat ihanat kaverit tänne, vaikka tottakai nääkin ihmiset on ihania! Kunhan osais suunnitella tekemisiä kunnolla ja pitää suunnitelmista kiinni... Mur.

 

Kirjottelen myöhemmin parempaa postausta kunhan löytyis kirjotettavaa ja sitä intoa :D MUTTA, aivan ihania wanhoja ja wanhojen jatkoja ja kaikkea sinne kotiin! Odotan innolla kuvia ja lupaan nähdä maailman katkerimpia unia ja olla vihreä kateudesta koko perjantain ♥ Puspus.

Fed up with the fantasies, they cover what is wrong

Siihen pisteeseen astihan rakastan kotona makaamista, kunnes se ei oo valinta vaan pakko kun ei oo muutakaan tekemistä. Haluun niin paljon vaan mennä ja tehä kaikkee, oon ihan kyllästyny taas tähän kotona oleskeluun. Se ulkona puuhailu on vaan jotenki tosi haastavaa kaikille täällä. Pitää saada lupia ja kyytejä ja pitää olla lapsenvahtina ja kaikesta on pakko tehdä niin vaikeeta. Sit kans niitä suunnitelmia perutaanki viime hetkellä. Ikävöin busseja ja sitä itsenäisyyttä, mitä meillä Suomessa on. Ja se ärsyttää kaikkein eniten, ettei sitä osaa arvostaa ennenku lähtee jonnekin muualle. Ootan vaan ihan sikana sitä et pääsen takas siihen mun normaaliin elämään. Viime yönä päätin sit laskee mun kursseja ja vähän katella, millanen mun ens vuodesta on tulossa. Oon jo ihan innoissani siitäki et pääsen takas rakkaaseen Tiluun. Hahah katotaa sit syksyl ekal koeviikol oonko viel yhtä innoissani...

Ei täällä oikeestaan nyt oo paljon mistä kirjottaa. Viikko meni yearbookin kimpussa. Perjantaina mentiin käymään jossai suklaa-festivaalissa ja lauantaina mentiin johonki kiinalaiseen kulttuurikeskukseen ja syömään kiinalaista, koska oli kiinalainen uus vuos. Huomenna pitäis osata musikaalin act I kokonaan ilman kässäriä, en tiiä mitä siitäki tulee. Menispä aika vähän nopeemmin, haluun taas ne hyvät ilmat takas. Oon tässä viettäny tätä tylsyyttäni vaan unelmoidessa ja suunnittelemassa tulevaisuutta. Eipä täällä nyt muuta.

P.S. Paljon rakkautta Marina and the Diamondsille ♥

Long time no see...

Heh. Haluisin sanoo et oon ollu iha super kiireinen, mut jos totta puhutaan ni multa vaan vähän loppu se kirjottamisen into... Välillä tuntuu, ettei ketään edes kiinnosta tuleeko näitä postauksia vai ei, ja sit taas välillä ei vaan jaksa. No äidin rukoilusta mä nyt ajattelin laittaa taas kuulumisia tänne.

Tää viimenen kuukausi on taas menny ihan huimaa vauhtia, koulu tuntuu jotenki helpommalta ja ihanasti vähemmän rasittavalta. Pakko sanoo et jotkut oppilaat mun tunneilta alkaa tulee niin korvista ulos et välil tekis mieli alkaa huutaa kesken tunnin haha. Nyt on menossa yearbookin vikat deadlinet, mut haluisin sanoo et oon aika varmoilla pohjilla nyt, viimenen sivu työnalla ja seki alkaa näyttää jo aika hyvältä! Kuorobiiseiks ei suomalaista musaa tullukaan, mutta hyvä niin koska tää ranskankielinen kappalekin syö meidän aivoja ihan tarpeeks hahah.

Musta tuntuu kokoajan et oisin lähössä täältä ihan kohta. Vaikka tääl on viel niin paljon tapahtumassa, tuntuu ku kone lähtis kotiin päin jo joskus muutaman viikon päästä. (Todellisuudessahan tänään on tasan 4 kuukautta siihen että se kone sinnen Suomeen laskeutuu, hui.) Mulla on vielä kuorokonsertteja, californian matkaa, musikaalia, San Diegon matkaa, Grand Canyonia ja koko se parin viikon loma maman ja Arin kanssa ennen tota lähtöä. Ihan ihmeellinen tunne ku oon jo melkeen pakkaamassa laukkujani. Tottakai se aika tulee menee tosi nopeesti, mut silti ihmetyttää tää olo. Sit nyt ku on näit kavereit taas vähän enemmän, ni halu tulla takas tänne kasvaa vaan kokoajan. Oon tässä käyny leffassa kamun kans ja tutustunu uusiin ihmisiin taas ja ollu musikaali treeneissä ja vaikka mitä. Täällä menee siis tosi hyvin, tuntuu vaan tosiaan et vuos ois ihan loppusuoralla jo.

P.S. En usko et oon ikinä ollu niin rakastunu H&M:ään ku tänään, ku pääsin sinne ekaa kertaa puoleen vuoteen, ois voinu lähtee mukaan vaikka mitä, mut ajattelin etten käytä koko budjettia heti alkukuukaudesta tällä kertaa.. ♥

P.P.S Oon super ilonen koska äippä ja Ari on laittanu kotona mun huoneen kokonaan uusiks ♥♥♥ 

It's nothing to cry about 'cause we'll hold each other soon

Täällä lammikon toisella puolen ollaan taas vaan elelty aika perus arkea. Vuos on lähteny tosi rennosti liikkeelle, päivät kuluu nopeesti vaikka en paljon mitään koulun jälkeen teekkään. Koulupäivätki menee rentoillessa, enkä oikeestaan jaksa ottaa stressiä yhtään mistään. Hyvä näin! Must on ihana ku oon saanu noinki paljon kavereita nyt koulusta, ku pari kuukautta sitte tuntu, ettei mulla ollu niitä juuri yhtään tääl. Nyt pystyn puhuu jokaisella tunnilla jollekin, ja ehkä mä tästä rupeen koulun jälkeenki joskus hengailee ihmisten ilmoilla. Mut kyllä ne päivät menee kotonakin, varsinki ku ilmat alkaa taas ihanasti lämpeemään ja voin siirtää datailun tonne takapihan puolelle ja alkaa ottaa arskaa, ah. Sit tässä alkaa myös nyt tulee useemmin noita musikaali treenejä, ja näiden kolmien harjotusten jälkeen jo oon sitä mieltä, etten oo varmaan ikinä tehny mitään noin hauskaa. Ja ne ihmiset siellä on vaan ihan mahtavia.

Kotona menee kans tosi kivasti! Oon tullu nyt hostien ja sisin kans tosi hyvin toimeen viimeaikoina, ja oon jo alkanu miettii, miten kiva tänne on sitten joskus tulevaisuudessa karata Suomen pakkasista. Just tänää puhustelin noiden kans, et nyt voin vaa alkaa sanoo kaikille, et mul on loma-asunto Arizonassa, ja ne siihen vaan hymyillen totes, että oon tervetullut millon vaan. Että mua ei varmaan sitten ens talvina paljoo näy! Jos siis joku noista kesätyöhakemuksista tärppäis...

Tällästä täällä, hyvin menee ja vaan reilu neljä kuukautta retkeä jäljellä! Hyvä fiilis :)

'Cause the boy with the cold hard cash is always Mr. Right

Tän tapasta postausta toivottiin joskus, ni sain tässä idean kaivaa melkeen kaikki jenkki-ostokset isoon kasaan ja asetella ne jotenki kivasti. No eihän tosta paljon mitään nää, mutta tossa noita ostoksia nyt ois. Vaatteita ja kenkii on kertyny aika paljon, hups. Lähetän siis varmaan postissa sitte ainaki heti ku ilmat lämpee ni kaikki paksummat vaatteet kotiin, toivottavasti pääsee turvallisesti perille :(

Tääl on ollu muuten ihan järkyttävät ilmat nyt! Tänä yönä ne sano et ois -6°C, mut en sit tiiä. Siinä lähellä se kummiski liikkuu. Hyi. Luulin et vietän vuoden lämpimässä, eikä tarvii huolehtii et jäädyn kuoliaaks.

Löysin tuolta kaapin pohjalta mun pidennykset, ja sattumalta olin värjänny hiukset taas ihan saman väriseks ku nää jatkot! Ilonen ylläri, vaik en mä näitä klipsejä oikein jaksa kyl aina laitella päähän..

Täl viikolla meillä alko muuten musikaali harkat, ja siis voi että. Tosta tuli mun ihan lemppari juttu ikinä. Kaikki ihmiset on niin mukavia, opettajat/ohjaajat on iha parhaat, Bye Bye Birdie on ihanan hauska ja musiikki parasta. Sain jo uusii kavereita heti ensimmäisten harkkojen jälkeen, ja meil on noita nyt 1-3 kertaa viikossa huhtikuuhun asti, eli luulis et lähennytään sen porukan kanssa ihan kunnolla! Siel on tosi monii tyttöjä mun kuorosta, mikä on aina ihanaa. Torstaina ku pidin ovee yhelle söpölle pienelle freshman pojalle ni se huus mun perää ''I will love you forever! I'll ask you out one day!'' Voi että miten sulonen hahaha :D Kaikki noi ihmiset tuol on siis niin hauskoja ja muutenki kaikki tulee juttuun, ja kaikki tuntuu tykkäävän tosta musikaalin tekemisestä. Uskon et toi tulee olee yks parhaista jutuista koko vuonna. Sit ens vuonna mua odottaa Tilussakin musikaalin kanssa auttelu :) Paljon rakkautta musikaaleille.

Ja paljon rakkautta sinne meren toiselle puolelle kans, nyt meen siivoomaan noi kamat takas paikoilleen... ♥

New starts..

Täs on nyt ollu kaikenlaista häppeninkii viimeaikoina, ni pistin teille tollasta kuvakollaasii mun tänhetkisestä jenkkielämästä.

Uuden vuoden jälkeen oltiin siis keskiviikkona Flagstaffissa laskettelee, ja oli muuten mun eka kerta varmaan muutamaan vuoteen. Se oli paljon vaikeempaa mitä muistin, mut kyl mä sit sen taas opin! Uuden vuoden lupauksena mul oli liikkua enemmän ja syyä terveellisemmin, eli oon jättäny kaikki karkit sipsit ja muut herkut vähemmälle. Oon super ylpee ittestäni koska oon kans jaksanu juosta crosstrainerillä kotona ja lauantaina kävin ostaa salikamat ja raahasin peppuni tonne Community Centerin salille. Kun muu perhe popsii pizzaa ja purilaisii ni mä yritän ottaa salaattia mieluiten ilman kastikkeita tai mitään sellasia :) Eiköhän se kesäkunto sieltä sitte pikkuhiljaa ala kehittyy! Vastapainona oon taas katellu ihan järkyttävästi Netflixiä; Pako ja Skins on rakkaita.

Sunnuntaina menin Ainolle ja siellä vallattiin niiden keittiö. Tehtiin makaroonilaatikkoo, josta tuli tällä kertaa ihan tosi hyvää! Yritettiin kans väsäillä pullia, mut niit on jotenki ihan hirveen vaikee tehä.. :D Kokattiin noi siis yhen meijän koululaisen Brazilialaisen tytön läksiäisiin, ku se oli täällä vaa yhen lukukauden. Tutustuin siel sit taas uusiin kivoihin ihmisiin ja ärsytettiin varmaan muita puhumalla suomee ja enkkuu sekasin Ainon kans :D Mut tosi kiva ilta oli kummiskin!

Nyt maanantaina meillä alko sitte koulu taas, ja olin ihan yllätyny miten pirteenä heräsin. Kello soi aina kuudelta ja yleensä mennään bussilla, mut tänään ku oli eka päivä ni hostit vei meijän hoitelee asioita koululle. Oltiin siellä sit vähän liianki aikasin ja päätettiin sit hakee Starbuckista kaakaoo ja suunnata sieltä takas koululle. Otin heti uuden asenteen ja olin tosi juttelevainen kaikille. Oli jotenki ihana nähä kaikkii opettajii, ku ne on aina tosi mukavii mulle. Nyt oon saanu ihan kiitettävän paljon kavereitaki, joita oli tietty kiva taas päästä näkee. Kestihän siitä se puolisen vuotta, et tunnen oloni kotosaks tuol koulussa.. Mut parempi myöhään kun ei millonkaan! Haluun uskoo, ettei meille tullu mitään läksyy huomiselle, koska tänään suurinosa tunneista meni leikkimällä tai sellases pikku kertailussa.


Oon kehittäny suurta rakkautta Ed Sheeranille ja Lana Del Reylle ♥

Mun mieli on tosi paljon parempi nyt ku viimesis kunnon postauksissa. Se on kyl totta mitä kaikki sano, että joulun aikaan tulee se pahin koti-ikävä ja ku joulu menee ohi ni nii menee se pahin ikäväkin. Ei täs kummiskaa oo ku sellaset 133 päivää ni nään äitylin ja Arin, ja siinä sit pari viikkoo lomaillessa vielä ja suunnataan kotia kohti! Siihen asti koitan olla ilosin mielin, ehkä hengailla enemmän kavereiden kans, käydä ton koulun kunnolla ja elää terveellisemmin! Huh, nyt on kovat tavotteet.. Mut ainaki asenne kohillaan :)

P.S. Tää on vähän random, mut mul on ihan hirvee ikävä saunomista :D

Dear 2013, bring it on.

Mul on sairaan hyvä fiilis tästä tulevasta vuodesta. Haluun vaan jättää koko 2012 vuoden taakseni ja alottaa tän vuoden ihan uudella asenteella. Fuck procrastination, tänä vuonna mä saan asioita aikaseks! Tänä vuonna mä ja kaverit ollaan täysikäsiä. Tää on meijän vuos. Ens kesästä tulee näillänäkymin mun elämän paras kesä. En malta oottaa sitä ku pääsee läheisten syleilyyn lentokentällä. Suomen valosat kesäyöt kutsuu mua jo. Tänä vuonna teen läksyt, kuntoilen ja vähennän kaikkee roskan syöntiä. En jää kotiin. Tänä vuonna osaan nauttia hetkistä enemmän. Tänä vuonna tulee nemmän hetkiä, mistä nauttia. Oon positiivinen ja lopetan turhan stressaamisen. En jää elämään menneessä, otan enemmän irti elämästä. Ajattelen myös omaa parasta. Juhlin aamuun asti parhaiden tyttöjen kanssa. Koen maailman hirveimpiä aamuja railakkaiden iltojen jälkeen. Hymyilen ja nauran joka päivä. Kokeilen jotain uutta, koen asioita mitä en ennen oo kokenu. Kun päätän tehdä jotain, teen sen. Tartun hetkeen. Oon itsevarmempi, enkä pelkää ottaa riskejä. Tästä vuodesta tulee mun vuos.