Cheers to the best year of our lives!

HAPPY NEW YEAR ♥

Silent Night

Jouluaatto meni ihanan rauhallisesti ja onnellisissa tunnelmissa ku hostien nuorin tytär ja vanhin poika oli kylässä. Kokkailtiin yhessä, syötiin, hengailtiin, syötiin, vaihdettiin lahjat ja syötiin vähän lisää. Kaikki tämä joulumusiikin säestämänä. Huomenna sit hostien toisten lasten ja lastenlasten luokse availee lahjoja ja syömään.

Happy holidays ♥

Have yourselves a merry little Christmas ♥

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta ♥

P.S. Mitä mieltä ootte uudesta ulkoasusta? :)

Hyvää maailmanloppua vaan kaikille!

En oo tosiaan jaksanu tai ehtiny postailla mitään muutamaan viikkoon, koska täs on ollu liian paljon stressiä ja tekemistä ton koulun suhteen, vaikka en siitä minkäänlaista credittiä saakaan. Ärsyttää. En ymmärrä miks ne vaatii niin paljon meiltä, joille tää koulu tältä vuodelta ei merkkaa tasan mitään. Meil on ollu täs nyt jo muutaman viikon ajan finals kokeita, jotka on joku 20% sun arvosanasta. Sit ihanaks ylläriks tulin ihan yhtäkkii kipeeks toissayön aikana, ja tänään mun piti mennä kuumeessa kouluun enkun ja hissan finalsseihin.. Ei ollu mitään kauheen herkkua.. :D

Koulussa ei oo paljon muuta kehumista ku kuoro. Joka päivältä ootan aina enemmän ja enemmän et pääsen sille tunnille. Kaikki ne ihmiset mun kuorossa on maailman ihanimpia, ja varsinki nyt ku oon kunnolla tutustunu niihin tyttöihin, ni se on ku toinen perhe. Ja meijän kuoro-ohjaaja on maailman paras, ja nyt se on saanu sellasen idean, että meijän kuoro esittääki jonkun suomenkielisen kappaleen kevät-konsertissa! Joo saa nyt nähä mitä tosta tulee haha. Mut must toi oli sairaan siistii ku ne on niin innoissaan tosta et niillä on vaihtari niiten kuorossa :) Keväällä meil on kans Kalifornian matka kaikkien meijän koulun kuorojen kans, mitä ootan kans tosi paljon.

Muuten täällä nyt on menny vähän niin ja näin. Välil on tietty tosi kivaa, mut tuntuu et toi ikävä ja halu vaan päästä omaan rakkaaseen kotiin kasvais joka päivä. Ehkä se helpottaa sitte joulun jälkee. Tää mun kiinalainen sisko tulee tänne samaan perheeseen asumaan ens vuodekski, ja käy lukionsa loppuun tuolla samassa koulussa, ja menee sitte tänne collegeen. Nyt ku nää on suunnitellu ja hoidellu niin paljon noita sen juttuja, ni pakostihan tässä alkaa tuntemaan ittensä vähän ulkopuoliseks, varsinki kun hostien lapsenlapset kyselee että miksen mä tuu takasin kanssa, ja enkö mä tykkää niistä. Tuntuu et automaattisesti nyt tää mun sisko on paljon läheisempi hostien kanssa ku mä. Voihan se tietty olla kun nyt on ikävä ja joulu ja hormoonit hyrrää, että must vaan tuntuu tolta.. Mut silti nyt on ollu vähä kurja olo. En ees muista millon oisin viimeks hengannu noitten mun ekojen kavereitten kanssa. Viime viikonloppuna kyl kaks meijän kuorotyttöö kysy et haluisinks viettää sleepoverii niitten kans, ja siit tuliki sika hauska ilta.

Ei täs oo oikee fiilikset muuttunu ton viimepostauksen jälkeen, joten tää oli taas vähän tälläst samalaist paasausta. Olkaa ihmiset onnellisia, vaikka siellä Suomessa ilmat onki kylmempiä ja ihmiset anti-sosiaalisia :D Ajattelen jokaikinen päivä jotain, että miten joku asia hoidettaisi Suomessa paljon paremmin, tai kuinka suomalaiset suhtautuis johonkin asiaan paremmin. Tääl tosiaan kasvaa tälläseks Suomea rakastavaks tyypiks, mitä oon kuullu monelta muultaki vaihtarilta :D Nyt kelpais ne myöhässä olevat HS bussit ja VR junat<3 Pusuja sinne ja hyvät joulut jos en kerkee sitä ennen postaamaan!

My favorite blogger is back!

Mun rakas sai taas uutta intoo alkaa bloggailee pienen tauon jälkeen, joten te jotka ette oo vielä käyny Maisan uudessa blogissa, LIIKETTÄ KINTTUIHIN!

Täältä löytyy mun parhaan kaverin ajatuksia ja
(toivottavasti) tosi paljon mun ikävöimistä ♥

(P.S. Oon pahoillani etten oo taas postaillu pariin viikkoon,
nyt tekis kyl mieli kirjotella mut uni kutsuu hehe)

Ranting...

Eipä täällä muuta oikeen ku jouluun valmistautumista tosi tosi aikasin. Suurinosa joululahjoista on joko hankittu tai tiedossa, ja kuusi ja talo on koristeltu. Sain mä sitte ittelleni noi ihanat kengät, vaikka host äiti vähän nipottaakin, et jouluna ei kuulu ostaa juttuja ittelleen vaan muille :D Nooh, jokainen tyylillään sanon minä. Ootan jouluu ihan sikana, mut silti tää on nyt vähän menny siihen, et suurin asia mitä odotan, on se ku äiti ja Ari tulee tänne ja sitte kotiin paluu. En tiiä miks, mut nyt on vaan tollanen fiilis.
Nää ihmiset osaa välillä ottaa mua niin päähän, ku tuntuu et kaikki ajattelee tasan vaan itteään, ja on kokoajan antamassa ihme ''rakentavaa'' latistavaa kritiikkiä muille. Sit nää rakastaa niin paljon kaikkee draamaa, et välil must tuntuu et tulin ala-asteelle enkä lukioon vaihtoon. En myöskään jaksa tätä läksymäärää, varsinki ku se ei vaikuta tasan tippaakaan mun arvosanoihin Suomessa. Tuntuu et teen ihan turhaan iha törkeen paljon hommia, enkä saa minkäänlaista kiitosta. Sit näitten arvointiperusteet on niin idioottimaisia, et jos et tee yhtiä kotiläksyjä, tai saat huonon numeron yhestä testistä ni numero voi tippuu A:sta C:hen... Alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän toi tuolla opiskelu, vaikken siitä nyt erityisesti oo muutenkaan tykänny.. :D Tottakai jenkkikoulussa on ihana yhteishenki ja paljon tapahtumia, mut nyt ei vaan jotenki innosta. Onneks päivät menee tosi nopeesti, koska jokaikinen päivä on samanlainen. Sit ku pääsen kotiin ni eipä oikeestaan oo muuta tekemistä kun telkkarin kattominen ja ne hiton läksyt. Tottakai sillonku tääl tapahtuu ja ku teen jotain mul on tosi hauskaa, mut välil vaa tulee näit turhautuneit tunteita. Varsinki ku haluis vaan mennä kotiin viettää normaalii jouluu tutussa ympäristössä..

Sori tällänen avautuminen.. Ja ei ollu tarkotus kuulostaa siltä et tää ois ihan hirveetä, koska kyl mä osaan myös nauttia olostani täällä, mut ajattelin vaan pitää tän blogin todenmukaisina. Nyt on vähän ikävä kotiin, mut varmaanki vaan sen takia koska en oo ikinä ollu sellanen tyttö, jolle koulu ois ollu koko elämä ja ainut asia mist välitän. Oon aina ottanu sen iha rennosti ja silti pärjänny hyvin. Täällä se jotenki pakkosyötetään ja jos et suostu tekee paljon enemmän töitä mitä oikeesti tarttisit, et pärjää. Nyt on vaa motivaatio vähän hukassa ja väsyttää. Noh, on näitä tunnemyrskyjä koettu siellä Suomessaki, ni ei tässä hätää. Ehkä ens viikko on parempi :)