tiistai 30. lokakuuta 2012

I'm in love with you, and all these little things


You never love yourself half as much as I love you
You'll never treat yourself right darling, but I want you to
If I let you know, I'm here for you
Maybe you'll love yourself like I love you


Nyt must tuntuu et alkaa tosiaan asiat rullaamaan täällä kunnolla taas, en tiiä miks mut sain jostain kumman syystä sellasta Jenkki-intoo! Pitää aina vaan muistaa, et rakastan tätä maata ylikaiken. Koko tää kulttuuri ja kaiken suuruus ja ah. En tiiä miks, mut ootan jo nyt jouluu jotenki ihan sairaan paljon! Innostuin iha liikaa ku näin et kaupoissa myydään täälläki joulukalentereita, ja just ku olin pyytäny äitii lähettää mulle sellasen Suomesta! Ootan jouluvaloja. Lahjojen ostelua. Tunnelmaa. Koristeluja. Joulukuusta. Ei tarvii varmaan mainita, et joulu on mun lemppari pyhä ikinä? Haha, lokakuu on just ja just ohi ja teen tästä jotain joulu-postausta?!


Silti vaik asiat rullaa oikein mainiosti, ja on tulos taas kiva viikonloppu, ajatukset silti lentää välillä sinne tuhansien kilsojen päähän.. En vois olla onnellisempi et oon täällä, mut en vois myöskää olla onnellisempi et reilu puolen vuoden päästä oon takas rakkaiden luona ja elämä palaa 'normaaliks'. En tiiä millasta se elämä on siellä ilman mua, mut mä täällä ainaki toivon et kaikki ihanat pääsis kokee samoi juttuja ku mä. Mul on ikävä teijän haleja. Mul on ikävä teijän tyhmii juttuja ja teijän söpöjä nassuja. Mul on ikävä jopa meijän ihanaa Tilua! Enhän mä sitä tietenkään ikinä tajunnu, miten ihanasti mun asiat Suomessa on, ennenku lähin sieltä pois. Vaik suurinosa kokemuksist tääl on positiivisii ja hauskoja, tuntuu silti ku jotain puuttuis ja TE OOTTE MUN PUUTTUVA PALANEN. Okei anteeks, oli pakko... :D Mut pointti oli se et tää on niin ihanaa et haluisin jakaa kaiken teijän kanssa.

Noh.. Tulin tänne täysin tietosena siitä, että tulee ikävä ja et sitä on vaan pakko kestää. Onneks tää on tällästä hymysuissa ikävöintiä, eikä sitä vaikeeta. Halusin vaan kertoo niille musuille jotka lukee tätä et ootte ihania 

perjantai 26. lokakuuta 2012

Maailman huonoin bloggaaja täällä taas...

Okei tiiän etten oo taas kirjotellu kuulumisia saati toteuttanu toiveita, joita oon ite pyytäny teijän toivoo... Puolustuksekseni voin varmaa mainita, et nää viimeset pari viikkoo on ollu super hektisii ja ajoittain aika rankkojaki. Tuntuu et yhtäkkii läksyy keräänty ihan sikana, vieläki ois tehtävää. Sit viime viikonloppuna oli tosiaan homecoming dance, josta itsestään mulla ei valitettavasti oo ollenkaan kuvia.. Oon stressannu myös ihan järkyttävästi nyt mun yearbook sivun tekemistä, koska deadline on parin viikon päästä eikä mul oo mitään valmiina.. Hoidan suhtkoht tärkeetä sivuu, joten paineet nousee joka päivä :D Torstai ja perjantai oli half-päivii eli päästiin 11 molempin päivin.



Homecoming oli aivan mahtava kokemus. Oli ihanaa päästä tanssii ja antaa vaa musiikin viedä hahaa. Tosin kaipasin mun parhait tytsyi vierelle kokee ton mun kans! Oli ihana kerranki laittautuu oikeen kunnolla. Tanssin muutaman tytön kans ja moikkailin kaikkii tuttui ja mul oli tosi hauskaa. Kuulemma parhaat homecomingit koko meijän koulun olemassa-olon aikana ;) Hyvää musiikkii, tanssimista ja jenkkihenkee!


Nyt on siis halloween viikonloppu, eilen kaiverrettiin kurpitsoja ja keskiviikkona sit vissii trick or treat:ellään. Hostien lapsenlapset ainaki on innokkaana menossa, ni saa nähä jos meijät raahataan mukaan haha. Host maman isä tulee maanantain asuu meille talven yli, ja must on aina kiva tavata uusii sukulaisii! Koht tulee kans kiitospäivä, millon on luvassa lisää koko-suvun-toimintaa. Rakastan olla tääl ku tää oikeesti tuntuu toiselta perheeltä.

Niinku aikasemmin mainitsin, nää pari viikkoo on ollu nyt aika rankkoja. En tiiä mistä se ikävä lähti liikkeelle, mut joo ei oo ollu mitään maailman helpointa nyt muutamaan viikkoon. Tiistai-iltana tosin väsyin tohon negatiiviseen ajatteluun ja päätin ottaa kokonaan uuden asenteen tätä vuotta kohtaan. Ja heti keskiviikkon mul oli niin paljon parempi mieli, ja tuntu et asiat alko loksahtelee paikoilleen. Toivon et pystyn pitää tän asenteen nyt niin pitkään ku mahollista, koska en oo pitkään aikaan ollu oikeesti näin onnellinen. Sain sunnuntaille piristävää ja vähä erilaista tekemistä (vaik se saattaaki sisältää paranormal activity 4 kattomisen yhyy), ja otin kans keskiviikkon itteeni niskasta kiinni ja menin puhuu täys-tuntemattomalle, kelle oon halunnu puhuu jo ties kuinka pitkään! Huomaan ihan sairaan paljon kaikkee uutta ittessäni, ja vaan kolmen kuukauden ajassa. Voin vaan kuvitella kuinka paljon oon kasvanu (henkisesti ja fyysisesti, heh) ku tuun takas Suomeen. Mut tosiaan, en vois olla ilosempi just nyt. Taino oikeestaan voisin, koska must on tuntunu koko päivän siltä et oisin tulossa kipeeks, mikä on asia mitä VÄHITEN haluisin just nyt... Oh well, toivotaan et tää tästä häipyy ennenku ehtii ees alkaa! Pusuja 

P.S. Koska mulla ei oo muuta elämää ku koulu, kaikki arvosanat täl hetkel A:ta! Oon oikeesti ihan viisas.

torstai 18. lokakuuta 2012

One of the best nights of my life!

Lupaan etten oo raskaana, se on vaa toi mekko!
On se jännä ku sukunimi 'osataan' kirjottaa mut etunimen kans aina sama juttu...... :D
Toi konsertti oli jotain niin uskomatonta. Ja se et sain laulaa soolon ekassa konsertissa oli maailman parasta. En usko et mua on ikinä jännittäny noin paljon.. Kaikki tytöt meijän kuorossa on aivan ihanii, ja ku en tuntenu niit kauheen hyvin vielä ja oli sikana läksyy ni istuskelin eka yksiksee ja luin hissan testiin, mut ku niit tyttöi alko tulee ja kyselee miks oon niin yksinäinen ni päätin sit liittyy reiveihin! Esiinnyttiin siis kaks kertaa, ja niitten välissä meille jäi more than enough aikaa vähä dancaa ja tutustuu toisiimme kunnolla. Ihanii tyttösiä. Mun ihanat kaverit oli katsomossa mun tukena, ja oon saanu nyt tän 24:n tunnin aikana ihan liikaa kehuja ja puolet niistä tuli ihmisiltä keille en oo ikinä ees jutellu aikasemmin. Vitsi mikä fiilis. Kotona mua sit odotti toi ruusukimppu ja ihanat kommentit hosteilta. Host äiti oli itkeny mun maman puolesta ku lauloin :D Eilinen tulee todellakin muistumaan mun mielessä tooooosi pitkään! Toi oli niin makeeta ja tuntu niin jenkiltä!

Tänään kampaajalta (wääh eka kerta jollain muul ku mamal ikinä) tullessa kotona ootti sit tää ihanuus! Voi mun rakas 11B kuinka teitä kaipaankaan  Paljon terkkuja ja pusuja sinne kotiin päin, muah!

maanantai 15. lokakuuta 2012

So just forget about the world, we're young tonight

Tää viikko tulee olemaan niin hektinen. Mul ei oo ollu varmaan ikinä näin paljon suunnitelmia viikolle. Tänään oli Spirit Week:in eka päivä, ja meil oli värikoodit jokaselle ikäluokalle. Mä tosin en omista yhtäkään sinistä vaatetta, ni vetäsin sitte mun mielestä turkoosihkon tuubitopin päälle, ja sain kuulla koulussa varmaan jokaikiseltä kenenkaa puhuin et se ei oo sininen vaan vihree... Oh well.
Huomisen teema on ''eläin tai metsästäjä'', mut jätin mun leopardisukkikset seiskaluokalta valitettavasti kotiin :( Keskiviikkona on twin day (katotaa jos Hannah suostuis vähä laittautuu munkaa hahaa), ja torstaina crazy-hair-day. Perjantaina pitää pukeutuu johonki koulun paitaan tai olla muutenvaa meijän kouluu kannustavissa vaatteissa, koska sit illalla on homecoming game, johon en valitettavasti kyl osallistu.

Pieni sneakpeek mun homecoming mekosta, lovelovelove it ;)
Mun koulun ulkopuoliseen elämään tällä viikolla kuuluu ihan aiheettoman paljon läksyjä (joista puolet sain tänään tehtyä, JES!) ja torstaina kolme testiä.. Keskiviikkona kuoro-konsertti ja mun iso soolo, ja pissin melkee housuu ku jännittää jo nyt niin paljon.. Torstaina meen kampaajalle leikkaa huonot latvat ja värjää nää kulahtaneet ällötykset, vaik mielummin tottakai lennättäisin maman tänne, tuttu ja turvallinen! Perjantaina meil on STS:n Halloween Partyt, joihin pitää pukeutuu ja siitä sit myöhemin lisää, hehe! Lauantaina sit maaaaailman eniten odotettu HOMECOMING. Mul oli eka vähä hankaluuksii siin, et meenkö vai en, mut nyt onneks kaikki on hoidossa ja liput kädessä! En malta odottaa, ja eipä siinä mitään vaikka seisoisin koko illan seinäruusuna, on se kummiski kokemus jota ei kannata jättää välistä :)

Sain mamalta taas tänää paketin, ja se on aina yhtä ihanaa ku pääsee lukee suomi-lehdet ja saa kunnon namuskaa! Jenkit ei oikeen loista tässä makeisten valmistamisessa mun makuun hahaa.
Jenkeistä puheenollen, must tuntuu et muutun jenkkimäisemmäks joka päivä! Puhun tuntemattomille kaupoissa ja muistan aina vastailla ku sanotaa ''hi how are you'' ja muutenki se tuntuu jo oudommalta puhuu suomea ku englantia, ja uskon, että moni vaihtari pystyy samaistumaan tähän. Oon päässy juttelee nyt Ainolle, joka on kans vaihdossa mun kanssa samassa koulussa, ja pakostikki alkaa naurattaa ku Suomi-sanat takertelee mut enkku sujuis vaik kuin hyvin :D Käykää tsekkaa Ainon blogi jos kiinnostaa! :)

Eipä mulla muuta, enköhän mä kerkee vielä jotain postailla kiireisen viikon lomassa!

torstai 11. lokakuuta 2012

Find light in a beautiful sea, I choose to be happy.

Ajattelin nyt pitkästä aikaa taas oikeen kirjottaa kunnon postauksen. Hehe, mitä vaan muuta ku hissan quiziin lukemista! Mul ei oo huomisellekaan oikeen mitään tekemistä, ni saattaa olla et voisin vaik kuvailla teille mun ostoksii ja tehä oikee panostuspostauksen! Tänään ajattelin kirjotella ihan kaikesta, mitä mieleen juolahtaa. Good luck with reading this...

Mulle tää vaihdossa oleminen on ollu jo nyt ihan sairaan avartava kokemus. Oon oppinu täällä ollessa jo niin paljon, ja tottakai pientä kulttuurishokkia on koettu aina välillä. Täällä oleminen pistää mut oikeesti arvostamaan sitä, mitä mua kotona odottaa, eli maailman ihanimmat kaverit ja perhe. Tottakai ite Suomi maanakin nousee korkeemmalle mun silmissä, mut siitä mä taisin puhua jo. Mut silti täällä oleminen on ihan yhtä ihanaa ku oon aina kuvitellukki. Melkeempä kaikki mitä toivoin, tapahtu. Sain ihanan perheen, jonka kanssa vietän mieluusti aikaa, oon saanu hyvii kavereita, jotka toivon pysyvän tän vuoden jälkeenki (tottakai ne pysyy), oon saanu nähä paikkoja mistä oon voinu vaa unelmoida tähän asti, oon saanu ja saan katella näit jenkki-söpöliinejä joka päivä, oon saanu puhuu mulle rakasta kieltä joka päivä ja parantuu siinä, ei oo mitään valittamista. Tietenkään asiat ei ikinä oo täydellisiä, jos vikoja alkaa ettimään.. Mul on kaikki just niinku pitääki!


Joku kyseli jenkki-stereotypioista, ja mitä mieltä oon, onks ne totta vai ei. Suurin stereotypia, mikä mul tulee mieleen on se, et jenkkien koulutus ois paljon meitä alhasempi, ja et ne ois paljonki meitä tyhmempiä. Hmm... Mun mielestä suomestaki löytyy niitä nelosen keskiarvon omaavia, joten tää on ihan henkilöstä kiinni. Asiat, joita meille opetetaan täällä, on erilaisia. Ei vaikeempia, eikä niinkään helpompia. Kielioppi ja lukeminen on varmaan niitä vaikeimpia osa-alueita jenkki-nuorille, mut oon törmänny kans ihmisiin, jotka on sata kertaa viisaampia ku mä. En tiiä minkälaisessa paikassa pitää elää, et tää vaihtovuos menis ihan lintsatessa, koska kaikki on niin helppoo.. Ei mun mielestä ainakaan oo liian helppoo, ja enkunkieli ja läksymäärä tekee opiskelusta paljon suuremman osan mun elämää ku mitä se oli suomessa.
Toinen stereotypia, mikä mulla ainaki oli on jenkkien sosiaalisuus. Aluks ku tulin tänne, must se oli maailman oudointa ku joku vieras alkaa puhumaan sulle jossain kaupassa ihan niitänäitä ja jakaa elämäntarinoitaan ihan kaikille. Vähän niinku mun mama tekee aina ja saan hävetä (puspus).. Mut nyt ku oon ollu tääl jonki aikaa oon huomannu, ettei se välttämättä tarkota sitä, et jenkit ois jotenki yli-sosiaalisia. Ne osaa olla kans ujoja, ja ihan samanlaisii varpaisiin kattelijoita ku meki ollaan Suomessa. Oon alottanu monta kertaa puhumaan jonkun kans, ja se keskustelu jäätyy samantien. En tiiä onko vika mussa, vai onks nää jenkit sittenkään niin erilaisia ku mitä me ollaan?
Kolmantena mieleen tuli ylipainoisuus, ja no mun kohalla vaihtareitten lihominen vaihdossa ollessa. Puhuin tästä kans toisen vaihtarin kans just, ja musta tuntuu et jo kahen kuukauden jälkeen on tullu painoo.. Ei se tietenkää oo kaikilla sama, mut mun hostit kerto et niitten aikasempi vaihtari lähti noin 10kg painavampana kotiin vuoden lopussa. Sitä odotteles sitte <3 Emmä jaksa välittää, kuhan must tuntuu hyvältä ni se on se pääasia. Jos alkaa häiritsee ni otan itteeni sit Suomessa niskast kiinni ja raahaan itteni salille kunnes tulokset miellyttää. Ihansama, koen tän kulttuurin just näine roskaruokineen mitä mulle tarjotaan, NAM.


Oon nyt hengaillu aika paljon ihan vaan kotona, ja päivät kuluu tekemättä oikeestaan mitään järkevää. Välillä ehkä läksyjä mut siinä se sit onki. Tuun kotiin, napostelen ja katon telkkarii, juttelen hostien kans, teen läksyt ja meen nukkumaan. En voi käsittää miten nopeesti aika menee täällä. Nyt viimepäivinä tajusin varmaan ekaa kertaa, etten oo nähny mun kavereita ja perhettä yli kahteen kuukauteen, enkä tuu näkee niitä ennen ens kesää. Eilen iski tyhmä kunnon ikävä pitkäst aikaa ihan ilman mitään erityistä syytä, mut kai se on ihan normaalii mun tilanteessa. Se helpottaa aina ku saa jutella rakkaille ja tiiän 100% varmasti et ne on siellä odottamassa ku tuun kotiin. Saan kans mun kavereilt täältä ihanasti tukee, ja ne saa mut tuntee et oon pidetty. Tuun aina heti niin iloseks ku mietin kotiintuloa. Ei sillä et haluisin lähtee, vaan sillä et en malta oottaa sitä et pääsen jakaa tän kaiken teijän kans, ja pääsen takas siihen mun omaan olemukseen. Must on tuntunu jo pitkään tosi hassulta, ihan ku oisin kokonaan eri ihminen ku oon täällä. Jenkit kutsuu mua mun oikeella nimellä, eli täällä mä oon Tiina. Tiina on aina reipas ja hillitsee ittensä, tekee ahkerammin töitä ja viihtyy mieluusti kotona. Tää kaikki on mulle ihan normaalia, eikä mun tarvii esittää mitään. Oon ihan tyytyväinen siihen, että pidän sen mun liian-räiskyvän ja itsepäisen persoonan kahleissa ens kesään asti. Eikai yks kunnon-kiltti-tyttö-vuos mitään haittaa? ;) Trust me, mikään ei oo muuttunu mussa ku tuun takas! Ehkä osaan pestä omat pyykit ja tiiän vähän enemmän amerikan historiasta, mut muuten oon tasan sama tyttö, joka elokuun neljäntenä lähti lentokentältä! Olipas runollisesti sanottu..

Pääpontti oli siis et mul on tääl kaikki tosi hyvin, päivä kerrallaan mennään. Ens viikko on meijän spirit-week, ja perjantaina homecoming game ja lauantaina homecoming dance! Innolla ootan kaikkia noista, ja sekään ei tee pahaa et ens perjantai, seuraava torstai ja perjantai on puolikkait päivii, eli päästään 11! Eiköhän siinä saa ihan tarpeeks rentoiluu. Koht on kans Halloween, joka juhlitaan täällä tooosi paljon suuremmin ku Suomessa, ylläriylläri. Can't wait!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Disneyland, Califronia ♥

Viikonloppu vietettiin ihanassa Californiassa, eka kuuden tunnin ajomatka, lauantaina California Adventure ja sunnuntaina Disneyland, antaa kuvien puhua puolestaan.


Anteeks taas täst postaustauosta mut hukun läksyihin ja väsymykseen.. Teen heti uutta postausta ku vaan kerkeen! Mut joo, ihana viikonloppu! Kuulumisiin ♥